Lars Kepler- kaniininmetsästäjä

Lars Keplerin murhadekkarit ovat nousseet maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Joona Linna- sarjan ensimmäinen osa Hypnotisoija keräsi heti julkaisunsa jälkeen suurta suosiota. Lars Kepler- peitennimen takaa paljastui ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander ja Alexandra Ahndoril. Lars Keplerin dekkareissa  suomalaistaustainen rikoskomissaario Joona Linna ratkoo  Ruotsin keskusrikospoliisissa kaikista julmimpia murhamysteereitä. Keplerin kirjoista ei liiemmin verta tai raakaa väkivaltaa puutu, joten mitään kevyttä iltalukemista ne eivät tarjoa, mutta sitäkin jännittävimpiä ne kyllä ovat. Dekkareiden tapahtumat ovat niin julmia, että lukeminen tuottaa ajoittain suorastaan pahaa oloa. Kepler on selvästi lisännyt kierroksia uusimmassa dekkarissaan, kaniininmetsästäjässä. Kaniininmetsästäjä tarjoaa lukijalle niin hyytävää tunnelmaa, että nukkumaan mentäessä yövalo tekee mieli jättää päälle. Juoni kietoutuu monimutkaisen rikosten vyyhdin ympärälle niin jännittävästi, ettei kirjaa malta laskea kädestä. Lähes 600- sivuinen järkäle tulee ahmittua kuin hujauksessa. Kirja jättää lukijan suorastaan janoamaan seuraavaa osaa.

Kaniinimetsästäjä ei jää turhia odottelemaan, vaan lukija vetäistään heti mukaan kieroutuneen sarjamurhaajan jäljille. Ruotsissa on liikkeellä raaka sarjamurhaaja, joka lähestyy uhrejaan karmivalla lasten runolla, joka kertoo kaneista menossa taivaaseen, mutta päätyvät helvettiin. Tämän vuoksi murhaajaa kutsutaan kaniininmetsästäjäksi. Tarina alkaa kun kaniininmetsästäjä murhaa Ruotsin ulkoministerin hämärissä oloissa, prostitoidun todistaessa tapahtumaa. Tapahtumaa halutaan hyssytellä ja sitä aletaan tutkimaan terroritekona. Aiemmista osista tuttu Saaga on kuitenkin eri mieltä. Kun kaniininmetsästäjä iskee uudelleen ja uudelleen, Ruotsin keskusrikospoliisin ainoa toivo on turvautua  edellisessä osassa vankilaan joutuneen Joona Linnan apuun. Linna pääsee kaniinmetsästäjän jäljille ja ajojahti on valmis. Tapahtumat huipentuvat hotelliin Pohjois- Ruotsissa, jonne Linna ehtii juuri ja juuri ajoissa. Mutta kuinka käy kaniineille?

”Ten little rabbits, all dressed in white

Tried to go to heaven on the end of a knite

Kite string got broken, down they all fell

Instead of going to heaven they went to..”

Keplermäiseen tyyliin kerronta etenee ajoittain hyvin hektisesti. Aiemmissa Joona Linna- dekkareissa Kepler on pyörittänyt juonta taitavasti läpi kirjan pitäen lukijan tiukasti otteessaan. Kaniininmetsästäjä on tämän suhteen kuitenkin pienoinen pettymys, eikä ylllä aivan edeltäjiensä tasolle keronnan nerokkuudessa.  Mukaansa tempaavan alun jälkeen tarinaan tuodaan paljon sivuhenkilöitä- ja tarinoita, joiden merkitys jää lopulta mitättömäksi. Tuntuukin, että Keplerille epäominaiseen tapaan kirja hairahtaa hetkeksi sivuraiteille. Tarinaa pohjustetaan liian pitkän kaavan mukaan, ja epäolennaisiin asioihin käytetään liikaa sivuja. Kirjaa olisi voinut tiivistää ja jättää juonen kannalta mitättömiä tapauksia käsittelemättä niin perinpohjaisesti. Useita sivujuonia ei edes lopussa nidota yhteen, joten niiden merkitys jää lukijalle mysteeriksi. Ehkä tässä kaksi kirjoittajaa on ollut liikaa. Keplerin ehdoton vahvuus on kuitenkin lukijan koukuttaminen, ja lopulta myös kaniinimetsästäjä onnistuu tässä. Kun juoni polkaistaaan kunnolla käyntiin ja Kepler keskittyy asiaan, ei lukija voi irrottaa silmiään kirjasta. Kirjan lopetus on loistava, ja se lupaa selvästi jatkoa Joona Linna- sarjalle. Tarina jää kutkuttavan jännitävään kohtaan, joten Joona Linnan faneilla on tuskainen odotus odottaessaan seuraavaa osaa. Onneksi odotus palkitaan pian kun seuraava osa Lazarus julkaistaan tämän vuoden lokakuussa.

Kuten jo edellä mainittu, Keplerit eivät ole kevyttä lukemista ja julmat rikokset voivat ahdistaa herkimpiä lukijoita. Kaniininmetsästäjässäkin oli useita epämielyttäviä ja inhottavia kohtia, mutta tulee muistaa, että dekkari on dekkari. Jos siis et kestä raakoja käänteitä, ei Kaniininmetsästäjä ole paras kirjavalinta. Jos taas janoat hyytäviä jännitysnäytelmiä, kannattaa Kaniininmetsästäjä lisätä lukulistalle, jos et ole sitä vielä jostain syystä lukenut. Huolimatta hetkellisestä hairahduksesta sivuteille, Kaniinimetsästäjä kuuluu ehdottomasti dekkareiden kärkikastiin.